Helmivaara

ETUSIVU       •       ORIT       •       TAMMAT       •       KASVATUS


Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset ovat omistajan kirjoittamia, ellei toisin mainita.



Miquel Fluxin valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


05.04.2013, liian innokas oppimaan

Miron koulutus on sujunut hyvin ja orii on alkanut hyvin päästä jyvälle siitä, mitä siltä halutaan. Lihaskunto on melko hyvä ja uskallan jopa jo haaveilla ensimmäisistä kilpailuista Miron kanssa. Komia poika saa nyt kumminkin vielä hetken odottaa kisadebyyttiään, mutta odotukset ovat kyllä kovat tämän oriin kanssa! Pikkuhiljaa siirrytään vaativampiin asioihin ja kun kotona sujuu kaikki kuin tanssien niin lähdetään sitten vasta muualle, jotta varmasti jää parempi mieli molemmille.

Tänään taas sain kokea tämän nuoren innon oppia uusia asioita. Joonatan pisti meidät harjoittelemaan pohkeenväistön alkeita. Mirolle alkeet tuntui olevan vähän turhan pliisuja ja se väläytteli heti alkuunsa jo aika mallikasta väistöä. Pitkää treeniä emme pitäneet, sillä poni on kuitenkin nuori ja yrittää ehkä vähän liikaa. Hiljaa hyvä tulee..


14.06.2013, yli esteiden

"Hienosti! Hyvä! Vielä kerran!" Joonatan huusi innoissaan keskellä kenttää. Tänään meillä oli kunnon mielenvirkistystreenit. Joonatan oli kasannut kentälle toinen toistaan erikoisempia esteitä, melko mielenkiintoinen veto meidän paatuneelta kouluratsastajalta joka viilaa yleensä voltit sentilleen ja laukannostot millilleen. Ei siinä mitään, mukavaa vaihtelua, varsinkin kun alla on poni joka saattaa singota suuntaan mihin hyvänsä jos keksii puomin päältä leppäkertun, joka ei edellisellä hypyllä siinä vielä istunut.

Lähestyimme Miron kanssa estettä, joka muodostui kahdesta heinäpaalista ja näiden reunoilla oli tolppina aurauskepit, joidenka päissä liehui vielä kirkkaan keltaiset muovipussit. Edelliset hypyt sujuivat hienosti ja nytkin Miro laukkasi innoissaan kohti tuota matalaa estettä. Askel, askel hyp- tuulenpuuska, sivuloikka, pukki, pukki, loikka ja seis. Miro jäi hieman hölmistyneenä seisomaan paikalleen kun roikuin kaulalla lähes putoamispisteessä. Sain kingettyä itseni takaisin selkään ja hetkessä kuului käskevä "Ja eikun uudestaan!". Keräsin ohjat ja suuntasin kohti poneja syöviä muovipusseja. Korvat hörössä Miro lähestyi, hieman varauksella, mutta varmasti estettä ja ylitti sen ilman mitään ongelmaa. Jatkoimme radan loppuun onnistuneesti ja Joonatan päästi meidät loppuverryttelyyn.


15.02.2014, näytelmiä

Koko eilinen päivä meni poneja puunatessa näyttelykuntoon ja yksi puunattavista oli Miro. Miron kuparinpunainen karva kiilsi kilpaa helmikuisen hangen kanssa. Kirpsakasta kelistä huolimatta lähdimme reippaasti kohti näyttelypaikkaa hyvissä ajoin. Matka sujui hyvin, eikä hevostilasta liiemmin kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä.

Paikanpäällä Miro käyttäytyi mallikkaasti, eikä stressannut uutta tilannetta mitenkään. Meidät kutsuttiin kehään ja Miro todellakin näytti parasta puoltaan. Oriin lennokkaat askeleet tulivat hienosti esille ja sen raamikas ulkomuoto oikein häikäisi tuomarit - tai ehkä se oli se huolella puunattu karva. Oli miten oli niin Miro kuitenkin voitti oman luokkansa! Olin niin ylpeä pienestä karvaturvastani. Taputin tyytyväisenä Miroa oikein pitkään ja syötin sille sen lempiherkkuja eli lakritsipastilleja. Pastillien loputtua Miro nuoli vielä kättäni, jotta saisi varmasti viimeisetkin maut imettyä.


18.08.2017, huolia

Lämmin loppukesän aamu alkoi valjeta kun lähdin hakemaan ensimmäisiä poneja päivän treeniin. Tänään ajattelin ottaa Miron ensimmäiseksi ratsukseni, mutta se jäikin ihan ajatuksen tasolle. Laitumen portille linkutti hieman apean näköinen poni, jonka vein kiireen vilkkaa talliin tarkastettavaksi. Onneksi Miron laidun on lähellä tallia, joten pahasti ontuvaa ponia ei tarvinnut pitkää matkaa taluttaa. Miron jalka oli hyvin turvonnut ja selkeästi kipeä, joten hälytin Jannen valmistautumaan klinikkareissuun Riian kanssa. Hetken päästä mies jo peruuttelikin traileria mahdollisimman lähelle tallin ulko-ovea.

Muutaman tunnin päästä puhelimeni soi. Janne soitti kertoakseen, että Mirolla on hankoside revennyt vasemmasta etujalasta aika reippaasti ja kertoi eläinlääkärin arvion paranemisesta. Taival ei olisi nopea eikä helppo, mutta halusimme yhteistuumin lähteä kuntouttamaan tuota pientä punaista.

"Tuntuu olevan lääkitys kohdillaan vähän liiankin hyvin", totesin Jannelle kun tämä otti ponin pois trailerista. Miro oli virkeä ja pörisi kaikelle. "Mitähän aktiviteettia tälle nyt sit karsinaan keksii? Musta tuntuu että Miro tulee kaltereista läpi jos ei pääse pihalle", Janne pohti ääneen. Tottahan se on ettei Miro niin välitä karsinassa seisomisesta ja välillä tuntuu, että yötkin ovat liikaa sille.


20.08.2018, viimeinen klinikkareissu - toivottavasti

Heti aamusta pakkasimme Jannen kanssa Miroa autoon ja suuntana oli klinikka, jossa olemme käyneet tasaisin välein tarkastamassa Miron jalan tilannetta. Viimeksi oli jo erittäin hyviä uutisia ja eläinlääkärin mukaan se olisi riittänyt viimeiseksi tarkastukseksi, mikäli takapakkia ei tule. Halusimme kuitenkin käydä vielä kerran katsomassa vaikka poni onkin ollut elämänsä kunnossa jo hyvän tovin ja palannut jo täysipäiväiseen liikutusrytmiinsä.

Kaikki oli ennallaan ja taas jopa vähän paremmin. Miron jalka on kuntoutunut niin hyväksi kuin vain mahdollista. Miron kanssa voinee jatkaa normaalia ratsastusta. Moni olisi ehkä jo luovuttanut hitaan etenemisen vuoksi, mutta meillä on tapana jatkaa sitkeästi, mikäli se vain ei riskeeraa mitenkään eläimen terveyttä ja hyvinvointia.

Silittelin tyytyväisenä Miron otsaa ja ori nautti niin että alahuuli meinasi viistää maata. Miro on hieno poni, jonka toipumisesta olen erittäin iloinen. Vaikka orin kilpakentät on jo koettu, meillä on silti vielä paljon koettavaa yhdessä. Tänään kumminkin vain rapsuttelen ja nautin tuon persoonallisen ponin seurasta, ehkä huomenna lähdemme maastolenkille.





Ulkoasu © VRL-01975
virtuaalitalli / a sim-game stable