Helmivaara

ETUSIVU       •       ORIT       •       TAMMAT       •       KASVATUS


Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset ovat omistajan kirjoittamia, ellei toisin mainita.



Vermont Gem'n valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


04.04.2014, uusi elämä

Siellä se nyt mennä vipelsi, ryhdikäs ja erittäin silmää miellyttävä orivarsa. Helmivaaran vuoden odotetuin varsa syntyi vihdoin eilen, muutaman päivän yliajalla. Väritykseltään erityisen kaunis ori peri vanhemmiltaan juuri oikeat geenit ja jätti kimo-geenin pois, jotta tuo kaunis ruunivoikonpäistärikkö väritys ei ajan saatossa jää piiloon. Varsa on täydellinen, vaikka toivoimme kovasti tammaa, kelpaa tämä nuori ori vallan mainiosti! Veeti on hyvin utelias ja rohkea pieni mies, josta saamme varmasti hienon kouluponin valtaamaan areenat.

Joonatan on eniten innoissaan tästä varsasta, tietenkin heti minun jälkeeni. Hän suunnittelee jo suuria ponin pään menoksi, mukaan lukien näyttelyt, kantakirjaus, vaativan tason kilpailut, sekä niissä saavutettavat tittelit. Hiljaa mielessäni ajattelen täysin samoja, mutta koitan silti rauhoitella Joonatania (ja itseäni), ettei nyt aseteta liikaa tavoitteita, jottei pudota korkealta lujaa tömähtäen.


20.03.2016, kantakirjaus

Aamu alkoi tänään hyvin varhain, koska oman mokani vuoksi olin järjestänyt lähes kaikille jotain muuta tekemistä. Joonatan oli koko viikonlopun Ruotsissa valmennuskurssilla ja Riia Saksassa lomalla. Onneksi apuna oli sentään Janne ja Janette. Edellisenä iltana oli tehty kaikki mahdollisimman valmiiksi, jotta aamutalli olisi helppo ja nopea. Naapurin Vilma lupautui hoitamaan ponien päiväruokinnat, sekä vilkaisemaan ponit läpi ettei mitään ole sattunut.

Hevosauto suuntasikin jo ajoissa kohti tilaisuuden järjestyspaikkaa ja olimme ensimmäisten joukossa paikalla. Odotellessa kävelyttelimme poneja ympäriinsä, jotta ne vertyisivät pitkän ajomatkan jäljiltä. Veeti oli tapansa mukaan hyvin venkulalla päällä ja tykkäsi näplätä ja häplätä ihan kaikkea. Hieman lapsenmielinen ori osasi joskus olla hyvin raskas.

Tuli Veetin arvosteluvuoro ja jännittyneenä esitin oriin tuomaristolle. Tuomarien ilmeet olivat vakavia, eikä heidän kasvoiltaan voinut lukea mitään. Lähinnä tuntui, että meidän Veeti ei miellytä silmää ollenkaan. Omasta mielestäni Veeti on oikein kompakti ja hieno rakenteeltaan. Koska tuomarit katsoivat ponia niin hiljaa ja tarkkaavaisesti, oikein säpsähdin kun yksi heistä tokaisi kuuluvasti "Kiitos, seuraava". Hetken päästä saimme sihteeriltä arvostelupaperit ja hymyä ei voinut yhtään pidätellä, meidän Veeti kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla!


06.09.2017, maastolenkki syyssateessa

Tämä syksy on ollut erittäin sateinen, eikä edeltävä kesäkään juuri kehuja ansaitse. Sateista keliä uhmaten päätin kuitenkin lähteä Veetin kanssa maastoon. Poni tarvitsi jo hieman mielenvirkistystä ainaisen maneesin seinien tuijottamisen sijaan. Talutin Veetin tallista ulos ja tämä löi heti korvia taaksepäin vesipisaroiden iskiessä hänen kaunista päätään vasten. "Hei poika, älä viitsi, tästä tulee ihan kivaa", sanoin vaikka mielessäni mietin, että jos sitä sittenkin vain menisi maneesiin - tai muuttaisi jonnekkin missä koko vuoden sademäärä vastaisi Suomen keskiverto kesäsadetta.

Lähdimme metsään hiekkatielle, sillä se on tällä hetkellä varmasti ainoa turvallinen reitti kaikkien muiden polkujen tulviessa kuraa. Kävely ei tuntunut miellyttävän Veetiä ollenkaan vaan se heilutteli päätänsä ja häntäänsä tyytymättömästi kokoajan. Hetken päästä pyysin oria raville ja samassa Veetikin tuntui jo huomattavasti paremmalta kaikin puolin. Reippaassa temmossa ravasimme tietä pitkin sateen piiskatessa kasvoja. Laukannostosta Veeti innostui ja heitti pienen pukinkin. Vaikka sade tuntuikin inhottavalta, varsinkin kun se kokoajan yltyi, ratsastus metsässä tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta. Jatkoimme lenkkiä ottaen vuoron perään laukkaa ja ravia. Tallin siintäessä jo näköpiirissä pyysin Veetin käyntiin, jotta se ehtisi hieman palautua reippaasta lenkistä.

Tallissa Veetiä odotti Jannen laittamat päiväheinät valmiina karsinassa. Riisuin ponin, harjasin ja puin kuivatusloimen päälle. Juuri ennen kuin Veeti kerkesi tunkemaan turpansa ruokakippaansa huomasin, että siellä oli höyryävä kahvikuppi. Hymyilin ehkä vähän ääneen Jannen huikatessa selkäni takaa "Ole hyvä".


03.06.2018, laitumelle lasku

Tänään on se suuri päivä, mitä moni poni on odottanut koko pitkän talvikauden. Eikä pidä aliarvioida ihmistenkään odotusta, näin suurella ponimäärällä talvikausi on melko raskas ja laidunkaudella työmäärä helpottuu huomattavasti, jää aikaa ehkä vähän auringonottoonkin. Veeti laiduntaa parhaan ystävänsä, poikansa Vertigon, kanssa yhdessä. Kaksikko on kesät kuin paita ja peppu, eikä näillä ole ikinä ollut minkäänlaista kärhämää keskenään. Veeti saattaa joskus lempeän isällisesti muistuttaa poikaansa kunpi määrää ja Vertigo kyllä nöyrtyy jo pienestä äkäisestä luimistelusta ja hampaiden näytöstä.

Talutin itse Veetiä laitumelle ja Joonatan tuli Vertigon kanssa perässä. Veeti oli hyvin innoissaan ja pyrki etenemään kokoajan reippaammassa tahdissa. Puolivälissä jouduin pyöräyttämään orin ympäri ja huomauttamaan kumpi määrää tahdin ja suunnan, vaikka suunnasta nyt ei ollutkaan mitään epäselvyyttä. Portilla Veeti kokeili onneaan nousten hieman pystyyn, mutta rauhoittu nopeasti. Yleensä ihmiset tykkäävät katsoa laitumelle laskua sen vauhdikkuuden ja hevosten riehakkaan onnen vuoksi. No mitä tekee Veeti ja Vertti? Kaverit käyvät nuuskaisemassa toisiaan, toteavat että ok ja rupeavat ahnaasti nyppimään ruohoa heti portin edestä.


14.09.2018, eläinlääkäri

Tänään tallin poneilla oli ohjelmassa eläinlääkärin perustarkastus, rokotuksineen ja madotuksineen. Koko tallin lauma katsotaan läpi ja mahdolliset vaivat jatkohoidetaan joko kotona tai klinikalla. Veeti oli tänään viimeisten joukossa vuorossa. Oriin kanssa on joskus hieman mielenkiintoista eläinlääkärin touhuta, mutta onneksi meillä on jo vuosia käynyt sama lääkäri ja hän tietää ponin metkutukset varsin hyvin. Kuten joka kerta, tänäänkin Veeti koitti ensin tosissaan hamuilla rokotetta. Matolääkkeen Veeti ottaa aina ilomielin (joskin koittaa repiä sitä ihmisen kädestä itselleen kokonaan), se tarttuu hampaillaan putkiloon kiinni ja tuntuu kuin se oikein imisi sen sisällön suuhunsa. Muutama maiskautus ja lääke on nielty mallikkaasti. Rokotuksen vuoksi Veetillä on nyt muutama rento vapaapäivä, kuten kaikilla muillakin tallin poneilla.






Ulkoasu © VRL-01975
virtuaalitalli / a sim-game stable